En ole koskaan ollut sellainen tsemppi- ja mietelauseiden ystävä, vaikka niissä monissa piileekin monesti totuuttakin. Sen sijaan, että keräisin voimaa kedonkukkien päälle liimatuista unelmista, olen ennemminkin toiminnan nainen. Erilaiset mood- ja motivation boardit eivät ole yrityksistä huolimatta koskaan oikein toimineet motivaation lähteinä.
Mistä se motivaatio liikkumiseen sitten syntyy?
Olen useasti miettinyt tätä. Vaikka tunnen itseni liikunnalliseksi ihmiseksi, niin sisimmiltäni olen kuitenkin hyvin laiska yksilö. Motivaatiota joutuu kaivelemaan lähes päivittäin. Jopa mieluisa tekeminen ei välttämättä kotoa lähtiessä tunnu ajatuksena niin mukavalta. Ja jos jos esimerkiksi salilla käymisestä tulee taukoa niin kynnys nousee heti. Pieni pakote ja itseään takapuoleen potkiminen on aina läsnä kun jotain lähtee tekemään. Onko se sitten sitä itsekuria, mikä taas ei keittiössä näyttäydy koskaan.
Vaikka välillä meinaa katsoa taakse ja miettiä, että miten olen edelleen tässä samassa PAINOpisteessä. Kuitenkin, osaan olla itselleni armollinen. Suuria muutoksia elämäntapoihin ei vain tehdä silloin kun on jotain muutakin suurta elämässä menossa. Kun keho on jo stressitilassa, sitä ei kannata stressata liikunnalla lisää. (Kevyt liikunta kuitenkin laskee stressitasoja.)
Mutta yleensä jo siinä kohtaa kun kotiovesta pääsee ulos, on motivaation taso jo noussut valtavasti. Usein jos ei kiinnosta lähteä, annan itselleni luvan kääntyä lenkillä vaikka jo postilaatikolla tai salilla lähteä lämmittelyjen jälkeen, mutta kertaakaan niin ei ole tapahtunut. Toisaalta olen myös oppinut tuntemaan rajani ja mikäli keho ei jaksa, ole palautunut tai ei kerta kaikkiaan ollenkaan kiinnosta – jään kotiin tekemään asioita, jotka sillä hetkellä kiinnostavat enemmän.
Viime aikoina olen pohtinut ja lukenut motivaatiota. Motivaatiosta ja tavoitteen asettamisesta lukeminen ei kuitenkaan tee automaattisesti motivoitunutta ihmistä. Ja lopulta aika harva on lähtökohtaisesti motivoinut rasittamaan kroppaansa täysin vapaaehtoisesti. Siihen tarvitaan jokin syy. Mutta sen syyn tulisi olla sisäinen, jotta tavoitteen saavuttamisesta tulee kestävää.
Mistä sisäinen motivaatio koostuu?
Sisäisessä motivaatiossa haluat liikkua ja nautit siitä, ei pelkästään sen tuomasta kalorien kulutuksesta. Sisäisen motivaation vallitessa et tarvitse ulkoista palkintoa suorituksesta vaan motivaatio virtaa sisimmästäsi. Sisäinen motivaatio koostuu kolmesta osasta: kyvykkyydestä, omaehtoisuudesta ja yhteisöllisyydestä.
Kyvykkyys tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koet olevasi kykenevä suoriutumaan niistä asioista, joita tavoitteen saavuttaminen vaatii. Omaehtoisuus taas on se sisäisen motivaation ydinsanoma, eli tavoite on lähtöisin sinusta ja koet sen omaksesi. Yhteisöllisyys tarkoittaa ihmisen tarvetta kuulua johonkin yhteisöön, olla kytköksissä ympäristöön ja saada ympäristöltä tukea tavoitteen saavuttamisessa.
Joskus kuitenkin esimerkiksi elämäntapamuutos voi alkaa ulkoisen motivaation kautta. Lääkäri käski laihduttaa ja aloitat lenkkeilyn. Olon parantuessa alkaa sisäinen motivaatiokin nostaa päätään. Sillä motivaatio syntyy usein tekemisen kautta. Ensimmäiset vedot hiihtoladulla tai alkulenkin keveät askeleet muistuttavat, ettei tämä niin kamalaa ollutkaan, endorfiinit jylläävät ja sisäinen motivaatio ja mielihyvä alkavat lykkiä eteenpäin.
Kehomme tuottaa mielihyvähormoneja myös silloinkin kun odotamme jotain mielekästä. Liikuntaan tottuneilla ja siihen vahvasti sisäisesti motivoituneilla hormonituotanto voi siis startata jo lenkkareita solmiessa.
 |
Tekeminen siis synnyttää paitsi motivaatio niin myös tapoja. Aluksi voit joutua pakottamaan itseäsi vaikkapa sinne lenkille ja ehkäpä myös jonkin ulkoisen motivaattorin säestyksellä. (Uudet treenivaatteet toimii aina!) Mutta ajankuluessa siitä syntyy sinulle tapa. Ehkä se ei ole vieläkään sinusta mieluisaa, mutta tiedät sen tekevän sinulle hyvää. Vähän kuin hampaiden pesu. Se tulee tehtyä vaikkei yhtään huvittaisi ja väsyttäisikin jo, mutta kun se on tapa niin et kovin helposti jätä sitä tekemättä.
Ja vaikka jättäisitkin...et kuitenkaan ajattele, ettei niitä kannata enää ollenkaan pestä kun yksi kerta jäi välistä. Hampaat on nyt ikuisesti pilalla.
On siis turha odottaa, että joku kaunis aamu, että yön aikana sisäinen motivaatio on vain vallannut mielesi ja kehosi. Päätä ja tee vaikka se lenkki tänään. Tee se nyt – ja haluat tehdä sen huomennakin.
Ja sitten kun alkaa tuntua pahalta oletkin jo sen verran pitkällä, että ulkoinen motivaatio pakottaa pääsemään perille.
Lenkin päätyttyä et takuulla mieti "mitäs läksin" vaan "onneksi lähdin".
- Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti